Vappuna 2012 Leppävirran torilla – puhe solidaarisuudesta

Kaisa Korhonen Leppävirran torilla 1.5. 2012

Hyvät ystävät ja toverit

Tänä vappuna on pakko puhua solidaarisuudesta. Solidaarisuus tarkoittaa kansalaisten yhteenkuuluvuutta ja yhteistä vastuuta lähipiiristä, omasta kansasta ja koko ihmiskunnasta. Suurin osa meistä pitää huolta lähimmistä: muistaa kysellä naapurin terveydentilaa, tuttavien vointia ja työkaverin jaksamista. Suurin osa meistä kilauttaa silloin tällöin kolikon keräyslippaaseen hädänalaisten tuntemattomienkin hyväksi. Solidaarisuus on tätä ihmisestä välittämistä.

Solidaarisuus tarkoittaa myös koko yhteisön vahvuutta, kansalaisten yhteistyötä paremman maailman ja elämän puolesta. Monet tekevät järjestöjen, ammattiyhdistysten ja kansanliikkeitten kautta työtä kanssakulkijoiden auttamiseksi sekä reilun työelämän ja paremman ympäristön puolesta. Kansanliikkeet ovat etulinjassa osoittamassa niitä epäkohtia, joita yhteiskunnassamme on, ja yhdistykset ja järjestöt pitävät ääntä niiden puolesta, joiden ääni ei muuten kuulu.

Vasemmistolainen solidaarisuus ei kuitenkaan jää tähän. Ihmisestä huolehtiminen ei voi jäädä vain hyväntahtoisuuden ja naapuriavun tai satunnaisen aktiivisuuden varaan, sillä kaikilla ei ole naapuria tai lähimmäistä vierellään eivätkä kaikki epäkohdat nostata kansaa liikkeelle. Aina joku putoaa, joku jää yksin, joku syrjäytyy. Meillä täytyy olla vahva hyvinvointivaltion turvaverkko, vielä paljon vahvempi kuin meillä tänään on, jotta kukaan ei syrjäytyisi.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio on rakennettu yhteiskunnalliselle solidaarisuudelle ja jakamisen idealle. Tämä on ollut meillä kansan laajalti hyväksymä yhteiskunnallinen ratkaisu. Meillä on totuttu ajattelemaan, että veroja kannetaan enemmän niiltä joilla on varaa maksaa, vähemmän niiltä jotka vähemmän ansaitsevat. Julkisin varoin järjestetään tärkeät palvelut niin, että sosiaaliset ja taloudelliset erot eivät ratkaise, saako ihminen koulutusta, terveydenhoitoa ja tarvitsemaansa hoivaa. Meillä on ollut ja pitää olla riittävä perusturva niitä tilanteita varten, jolloin ihminen ei työllään voi itseään elättää.

Edellisten hallitusten aikana Suomessa palkkaerot kasvoivat, mutta silti verotusta kevennettiin palkka-asteikon yläpäässä eikä perusturvaa korotettu – nykyinen hallitus on onneksi tehnyt korjausliikkeen: korottanut pääomaveroa, lisännyt rikkaimpien verotusta ja keventänyt kaikkein vähiten ansaitsevien veroja. Viimeksi säädetty ns. solidaarisuusvero ei ehkä ole riittävän suuri askel, mutta silti askel oikeaan suuntaan – siis Vasemmiston vaatimaan suuntaan.

Hyvät kuulijat,

solidaarisuus on tämän päivän Suomessa edelleen ajankohtainen teema. Solidaarisuus tarkoittaa tänään hyvinvointivaltion ylläpitämistä ja puolustamista omassa maassa, sekä ihmisoikeuksien ja ympäristön puolustamista koko maapallolla. Maailma on ympäristöongelmineen ja konflikteineen entistä enemmän yhteinen. Koska saasteet, pakolaisuus, nälkä ja hätä eivät pysähdy valtakunnanrajoille, myös solidaarisuuden pitää olla maailmanlaajuista.

Suomessa näyttää olevan joukko ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen laukoa rasisistisia mielipiteitään – ja kohun noustua vetävät ne pois vitseinä ja kepeinä heittoina. Nämä puheet ovat osa asenneilmapiirin kovenemista, nurkkakuntaisuutta, sivistymättömyyttä ja kääntymistä sisäänpäin, vain oman ryhmän etuja puolustamaan. Tätä ilmapiiriä emme saa hyväksyä, vaan kaikkien ajattelevien ihmisten pitää nyt puolustaa ihmisoikeuden ja ihmisarvon loukkaamattomuutta.

Hyvät kuulijat,

Solidaarisuutta kaivataan kipeästi myös paikalliseen keskusteluun kuntauudistuksesta. Rajojen sulkeminen ja ovien lukitseminen ei ole tätä päivää, rajan takanakin asuu ihmisiä: samanlaisia kuin sinä ja minä.

Huomasitte varmaankin, kuinka äkkiä avarasti maakunnan etua ajattelevat eduskuntavaaliehdokkaat muuttuivat vain oman kunnan sisälle piiloutuviksi kyläpoliitikoiksi – nyt kun kuntauudistuksesta puhuukin toisenvärinen hallitus. Eikö kaikkien ihmisten etu kuulu olla meidän kuntapoliitikkojen mielessä – ei vain niiden etu, joita seuraavissa vaaleissa kalastelemme äänestäjiksemme?

Vasemmiston mielestä kuntauudistus on vain yksi mahdollinen keino muiden joukossa meille kaikkein tärkeimmän asian – tasa-arvoisten palveluiden turvaamiseksi. Kunnolliset kuntapalvelut ovat tavallisen ihmisen paras turva. Leppävirran, kuten muidenkin kuntien, tulee siksi selvittää yhteistyössä, miten tulevaisuudessa terveydenhuolto, koulutus, sivistys ja kulttuuri sekä lasten ja vanhusten hoito ja hoiva järjestetään hyvin, kattavasti ja riittävän tehokkaasti.

Käytännössä kysymys on arkisista asioista: Miten kauaksi lähdetään lääkäriin tai kuinka pitkä on pienen koululaisen koulutie? Onko lapsella mahdollisuus leikkiä, kasvaa ja oppia hyvässä hoidossa sillä välin kun vanhemmat ovat töissä? Voiko ikäihminen elää turvallisesti kotonaan ja saada tarvitsemaansa apua ja voimien hiipuessa siirtyä turvallisiin palveluasuntoihin? Kyse on myös siitä, miten hyvin kirjasto palvelee, mitä lapset voivat harrastaa, millaiset aikuisten opintomahdollisuudet ovat? Ovatko tiet valaistuja ja turvallisia kulkea? Ja lopulta kyse on myös palveluiden maksuista – onko siis kaikilla yhtäläiset mahdollisuudet käyttää näitä palveluita?

Näistä palveluista päättää kunnanvaltuusto. Uusi valtuusto valitaan ensi syksynä, joten nyt jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa kunnan päätöksentekoon asettumalla ehdolle vaaleissa, tekemällä vaalityötä ja äänestämällä aktiivisesti. Tervetuloa mukaan kuntapäätöksenteon mielenkiintoiseen maailmaan.

– – –

Lopuksi vielä kaikille kunnan tulevaisuudesta kiinnostuneille tiedoksi: Leppävirran Vasemmisto järjestää vielä tänä keväänä, keskiviikkona 23.5. tilaisuuden, jonka teemana on: Tarvitaanko kuntauudistusta? – Leppävirta
nyt ja tulevaisuudessa. Tervetuloa kuulemaan Jarmo Muiniekan alustusta ja keskustelemaan.

– – –

Perinteiden mukaisesti laulamme vielä yhdessä Työväenmarssin, jonka rakentavin sanoin toivotan teille, hyvät leppävirtalaiset ja muut kuulijat, oikein iloista työn ja työväen juhlaa solidaarisuuden hengessä.

Sivut

STATCOUNTER

godaddy tracker

Haku

Vasemmistoliitto