– Vanhustenhoidosta

Kaisa Korhonen
Julkaistu Soisalon Seudussa 18.9.2012

Vanhustenhoidon ympärillä keskustelu on kiteytynyt kysymykseen hoitajamitoituksesta. Kyllä, olisin minäkin kannattanut sitä, että hoitajia laitoksiin ja tehostettuun palveluasumiseen saadaan lisää, mutta ainakin pahimmat rimanalitukset kitketään asetuksella parin vuoden päästä – jos niitä siis vielä on. Laki koskee samalla tavoin niin yksityisiä yrityksiä kuin kunnallisia toimijoita. Mitoituskysymys ei kuitenkaan ehkä ollut uuden lain merkittävin parannus.

Olennaista on, että suunniteltu vanhuspalvelulaki takaa jokaiselle ikääntyvälle ihmiselle oikeuden yksilölliseen palvelusuunnitelmaan. Suunnitelma on kunnan velvollisuus ja vanhuksen subjektiivinen oikeus – eli suunnitelmaan kirjataan vanhuksen tarvitsemat palvelut ja kunnan on ne myös toteutettava. Paljon palveluita tarvitsevalle vanhukselle tulee myös nimetä oma vastuutyöntekijä, joka auttaa vanhusta selviämään tukien ja palveluiden viidakossa.

Lakiluonnoksen ajatuksena on myös lisätä ikääntyvän väestön vaikutusmahdollisuuksia ja osallisuutta omia asioitaan koskevaan päätöksentekoon. Laki tulee vahvistamaan mm. vanhusneuvostojen asemaa kunnissa. Lain rahoitukseksi hallitus hyväksyi budjettiriihessään aiemmin sovitun 23 miljoonan lisäksi 10 miljoonan lisäpanostuksen omaishoidon tukipalveluihin ja saman verran kotihoidon laadun kehittämiseen.

Pieniä askelia, mutta oikeaan suuntaan. Leppävirralla vanhusten asuminen vaatii edelleen kehittämistä ja kohentamista omana toimintana ja osana Kysterin toimintaa – tai minkälainen organisaatio kunnan sosiaali- ja terveyspalveluita sitten jatkossa toteuttaakaan. Vanhusten aseman parantaminen lähtee tahdosta ja sydämestä, mutta laki on siinä hyvä selkäranka.

Sivut

STATCOUNTER

godaddy tracker

Haku

Vasemmistoliitto