– Sairaat ja heidän hoitajansa strategiapyörityksessä

Raili Miettinen
Julkaistu Soisalon Seudussa 18.10.2012 

Asetin itselleni kiperän kysymyksen: kuinka minä mahdollisena valtuutettuna voin vaikuttaa siihen, että kotikuntani sairaat saavat parhaan mahdollisen hoidon vaivoihinsa.  Avukseni otin Leppävirran kunta- ja hyvinvointistrategian 2010 -2015. Siellähän olikin arvot kohdallaan, vaikka kovin, kovin luettelonomaisesti kirjattuna.

Kun puhutaan sairaanhoidosta, avainasemassa ovat hoivatyöntekijät. Kuntastrategiassa haaveillaankin muutosmyönteisestä, vakituisesta, pysyvästä ja sitoutuneesta sekä koulutusmyönteistä henkilöstöstä. Hienoa. Haluaisin kuulla sairaitten ja heidän hoitajiensa mielipiteen, kuinka tämä tahtotila on jalkautettu yksilötasolle. Luulen että vastauksissa on suurta hajontaa.

Onko työntekijöillä mahdollisuus harjoittaa ammattiaan koulussa opitun eettisesti? Onko heillä riittävästi mahdollisuuksia toimia sisäisesti yritteliäästi siten, että luovuudelle ja hellyydelle on tilaa? Voivatko he toimia oma-aloitteisesti sekä kehittää omaa työtään ja itseään?

Haluan olla huolehtimassa siitä, että koko henkilöstö kokee omakseen kunnan yhteisen vision.  Haluan olla mahdollistamassa vision käytännön toteutumista budjettivastuullisena päättäjänä siten, että päätöksenteon pohjana on vahva ammatillinen asiantuntijuus hyvästä hoidosta.

En halua, että kenenkään tarvitsee kokea samaa kuin minä: saattohoidossa ollut äitini sai kipulääkitystä juuri sen verran, kuin me omaiset ymmärsimme sitä pyytää. En halua, että yhtäkään vanhusta pompotellaan paikasta toiseen niin kuin äidilleni yritettiin tehdä. (Huomautus: äiti ei asunut Leppävirralla). Hyvä hoito ei saa olla kiinni omaisten aktiivisuudesta eikä henkilökunnan satunnaisesta hyväntuulisuudesta, vaan sen toteutumisen seuranta vaatii kattavan laatujärjestelmän, johon jokainen sitoutuu valtuustosta Kysteriin ja muihin härveleihin.

Sivut

STATCOUNTER

godaddy tracker

Haku

Vasemmistoliitto