– Budjettikeskustelua

Kaisa Korhonen, ryhmäpuheenvuoro kunnanvaltuuston budjettikeskustelussa 19.12.2016

Hyvä puheenjohtaja, valtuutetut ja yleisö

Valtuustokauden viimeinen talousarvio ja toimintasuunnitelma on vaikea kommentoitava, eikä loppusummakaan mukavalta näytä. Sen kanssa kuitenkin voidaan elää ja on pakkokin.
Velka ja velkaantuminen ovat päivän avainsanoja. Pitää kuitenkin muistaa, että velkaa on rahallisen velan lisäksi muutakin: investointi- ja korjausvelkaa, mutta myös sosiaalista ja inhimillistä velkaa. Valtionvelan taittamiseksi maan hallitus räätälöi joukon leikkauksia etuuksiin ja valtionosuuksiin sekä työntekijöihin kohdistuvan kilpailukyky-sopimuksen. Kiky kurittaa kansalaisia ja heidän ostovoimaansa sekä sitä kautta pienten paikallisten yritysten taloutta, mutta se vaikeuttaa myös kuntien kykyä tuottaa asukkailleen palveluita, kun verotulot vähenevät ja valtionosuuden pienenevät. Kärsimysten kautta voittoon, luvataan, työpaikkojen lisäys koituu tulevaisuudessa ainakin kasvukeskusten eduksi. Ehkä meillekin varisee sieltä murusia.

Sitä odotellessa meidän on kuitenkin huolehdittava, ettei kuntalaisten palvelutaso laske, eikä inhimillinen ja sosiaalinen velkataakka kasva siten liian suureksi. Tiedämme, että lasten ja perheiden hyvinvointiin sijoittaminen on tulevaisuuden säästöä – ja lapsista säästäminen tulee aina kalliiksi. Tiedämme että ikääntyvien terveyteen, hyvinvointiin ja itsenäiseen elämään kannustaminen on ainoa tapa säästää hoivakustannuksia tulevina vuosina – huonosti voivat työikäiset ovat tulevaisuudessa vielä huonommin voivia ikäihmisiä. Joskus siis pitää sijoittaa säästääkseen.

Kunnan haasteet eivät näytä tulevina vuosina helpottavan: meitä odottaa mittava investointiurakka, joka kasvattaa tulevien vuosien velkataakkaa. Meillä leppävirtalaisilla oli aiempina vuosina tapana kehua, kuinka vähän velkaa meillä oli asukasta kohden. Mutta noina aiempina vuosina me kasvatimme korjaus- ja investointivelkaa, ja se näkyy nyt kasvavina tarpeina rakentaa ja remontoida.

Hyvä kuitenkin, että uutta on tulossa. Rakentaminen näkyy katukuvassa positiivisesti, ja on hienoa että meille on luvassa uudenaikainen koulurakennus ja kipeästi kaivattuja palveluasuntoja vanhuksille.

Minulla on ollut tapana puhua talousarvion yhteydessä kahdesta vakioteemasta: lastensuojelusta ja kansalaisopistosta. Lastensuojelun ja vammaispalveluiden kustannukset ylittivät tänä vuonna arvioidun, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Silti tulevan vuoden talousarvio on tehty niin, ettei se kestä yhtään yllätystä. Lastensuojelussa niin sanotut yllätykset ovat vähemmän yllättäviä.

Viimeksi kun taloutta tasapainotettiin, puhuttiin kyllä paljon toimenpiteistä, joilla pitemmän tähtäimen taloutta tasapainotetaan. Lopputuloksena toteutettiin pääsääntöisesti pikaratkaisuja, ja pitkäjänteinen työ jäi siltä osin kesken. Edelleen uskon, että lastensuojelussa olisi tehtävää ennaltaehkäisyn saralla. Monet kunnat ovat päässeet miljoonasäästöihin parantamalla ennaltaehkäisevää toimintaa. Löytyvätkö keinot varhaiseen puuttumiseen päiväkodeista vai kouluista? Pitääkö lisätä yhteistyötä vai koulutusta? Onko perhetyö riittävää ja oikea-aikaista? Jokaisessa kunnassa ne ennaltaehkäisyn keinot ovat erilaiset, meillä ne ovat varmasti löydettävissä asiantuntijoita – siis muun muassa sosiaalitoimen työntekijöitä – kuuntelemalla ja uskomalla. Nämä keinot vaativat kärsivällisyyttä, ne eivät näy heti seuraavan vuoden talousarviossa, mutta muutaman vuoden kuluttua tuloksia on jo lupa odottaa.

Kansalaisopistosta puhutaan tuonnempana lisää, mutta tässä vaiheessa totean, että opiston ensi vuoden talousarviosumma on surullisen pieni. Taiteen perusopetukseen on sopimuksen mukaan vapaa hakeutumisoikeus, eli rahasumma tulee väistämättä ylittymään samaan tapaan kuin edellisinä vuosina – ihan siis sopimusta noudattaen. Jos tämä ylitys sekä tämän vuoden ylitykset viedään ensi vuoden rahoituksesta, kansalaisopiston kursseja ei ensi vuonna juuri olekaan. Tästä kärsivät niin kirkonkylällä kuin pitäjilläkin asuvat.

Jatkossa kun kansalaisopiston tulevaisuutta uusiksi suunnitellaan, pitää palauttaa tuntimäärä ja rahoitus tasolle, joka riittää kuntalaisten sivistys- ja harrastustavoitteiseen opiskeluun sekä lasten ja nuorten taideopintoihin. Kansalaisopisto on muuten yksi niitä ennaltaehkäisevän toiminnan muotoja, joita kunnan tehtäviin jatkossakin kuuluu. Itä-Suomen yliopistossa Jyri Manninen on tutkinut vapaan sivistystyön vaikuttavuutta ja esitutkimuksen mukaan kansalaisopistoon sijoitettu euro tuottaa takaisin 3-5 euroa terveytenä, hyvinvointina, osaamisena ja työkykynä. Tämä juuri on sitä kunnan perustehtävää!

Kaikkinensa kunnan talousarvio on varmasti tehty niin hyvin kuin tässä tilanteessa on mahdollista. Tulevaisuus vaatii priorisointia ja jämäkkyyttä päätöksissä. Vasemmiston valinta on peruspalveluiden turvaaminen. Meidän on huolehdittava niistä, jotka huolenpitoa, hoitoa, kasvatusta, koulutusta ja sivistystä tarvitsevat. Tulevana vuonna keskustellaan varmasti myös veroprosentin korottamisesta. Meidän mielestämme verotus on oikeudenmukaisempi keino kuin palveluiden karsiminen tai maksujen korottaminen. Hyvät, maksuttomat tai ainakin edulliset kuntapalvelut ovat pienituloisen, perheellisen ja eläkeläisen paras turva. Ja parhaiten sen toteuttavat hyvinvoivat kuntatyöntekijät.

Vuoden pian päättyessä haluan koko Vasemmiston valtuustoryhmän puolesta kiittää erityisesti kunnan työntekijöitä ja viranhaltijoita tämän vuoden puurtamisesta kuntalaisten hyvinvoinnin eteen sekä luottamushenkilökollegoita työstä yhteiseksi hyväksi. Toivotan myös kaikille läsnäolijoille oikein hyvää joulunaikaa.

Sivut

STATCOUNTER

godaddy tracker

Haku

Vasemmistoliitto